Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu yhteisöllisyysaktivisti Pauliina Seppälästä, joka on mm. Mesenaatin, Siivouspäivän ja Nappi Naapurin takana. Hän kaipaisi Suomeen lisää keskieurooppalaista yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyys on yksi niistä asioista, joista eniten pidän Hollannissa, varsinkin kun freenä työskentelen kotoa käsin. Ihmisiä moikataan, tuntemattoman kivoja vaatteita voi kommentoida ja ruokaostoksista jutustellaa niin muiden kaupassakävijöiden kuin kassankin kanssa.
Tunnen suurinpiirtein kolmet lähimmät naapurini ja yksille olen vienyt vastaleivottuja korvapuustejakin. Hammaslääkärini ja hänen vastaanottotyöntekijänsä tervehtivät aina iloisesti etunimellä ja hammaslääkäri kysyy, milloin olen taas menossa Suomeen – hän itse tykkää lomailla Marokossa. Posteljooni antaa autostaan minulle osoitetun paketin, jos huomaa minut kadulla.
Hiljattain olin metrovaunussa, missä melkeinpä koko vaunu tuntui keskustelevan keskenään. Eräskin mies mietti, että onkohan hän oikeassa metrossa, johon tuntematon sanoi, että ei, sinun pitäisi olla metrossa 49. (Metron linjanumerot ovat 50-53.) Vitsi vitsi, hän lisäsi hetken päästä ja sitä naurettiin kunnolla. (Juu, tämä edustaa perinteistä hollantilaista huumorintajua.)
Kyse ei ole smalltalkista, jostain väkisin väännetystä. Kyse on siitä, että ihminen on laumaeläin. Monista meistä on kiva, kun saa rupatella ja jakaa kokemuksia muiden kanssa, vaikka vähän tuntemattomampienkin. Kokea kuuluvansa porukkaan.
Eikä kyse ole vain pinnallisista väleistä, vaan hollantilaiset tuntuvat myös empaattisemmilta ja avuliaammilta. Porukkaan kuulumisesta on myös monenlaista hyötyä. Kun naapuri kastelee kukat kun on matkoilla, vaiva on pieni ja apu suuri.
Toissapäivänä luin lehdestä aamukuudelta alkaneista aamureiveistä Amsterdamissa. Eräs osallistujista oli 67-vuotias mies, joka osallistui koska halusi uusia kavereita. Jutusta ei selvinnyt saiko hän niitä, mutta uskoisin näin.
Usein sanotaan, että keskieurooppalainen meininki ei sovi Suomeen, koska suomalainen kulttuuri on erilainen. Toki kulttuurit ovat erilaisia, mutta osaksi kyse on vain tottumuksista eikä perustavanlaatuisista eroista. Tottumuksia voi muuttaa.
Esimerkiksi Ravintolapäivä on sopinut Suomeen erittäin hyvin, käsittääkseni myös Siivouspäivä. Internet on muuttanut Suomen paljon yhteisöllisemmäksi, vaikka sen kuinka kuvitellaan tekevän ihmisistä vähemmän sosiaalisia. Kuinka moni olisi ennen liittynyt “mammakerhoon”, muuten kuin muutaman hiekkalaatikon vieressä istuvan kanssa. Nyt netissä liitytään monenlaisiin yhteisöihin ja usein myös tavataan livenä.
Kun asuin Helsingin Vallilassa, naapurini nuoret miehet tulivat kerran lainaamaan minulta ruokia, muistaakseni pippuria ja jauhoja. Olin innoissani: naapurit lainaavat ruokaa! Ihan kuin kirjoissa! Suppilovahverokeiton valmistuttua he kutsuivat minut pihalle syömään. Loistavaa.
Hesarin jutussa tulee esiin myös se, että ihmisen ei tarvitse olla ekstrovertti tai yltiösosiaalinen pitääkseen yhteisöllisyydestä. Melkeinpä päinvastoin: se sopii erityisen hyvin siihen, että saa jotain sosiaalista kontaktia, vaikka ei riittäisikään voimia tai nappausta vaikkapa tavata kaveria tai soittaa tälle.
Uskon, että yhteisöllisyys on yksi syy, ei tietysti ainoa, siihen että itsemurhaluvut täällä ovat puolet siitä mitä Suomessa. Toki yhteiskunta yrittää muutenkin vähentää yksinäisyyttä, mm. tarjoamalla vanhuksille sähköskoottereita. Koska yksinäisyys ihan oikeasti voi tappaa. Silloinkin, vaikka se olisi valinta.
Artikkelin kommenteista:
“Ei onnistu tässä kurjassa ilmanalassa. Jos saisimme yhdessä yössä italialaisten sään, me olisimme kohta tuollaisia.” Amsterdamissa sataa keskimäärin yli 200 päivänä vuodessa ja aurinkotuntejakin on vähemmän kuin Suomessa.
“Suomessa on ollut ennen paljonkin yhteisöllisyyttä, mutta maan rikastuessa se on vähentynyt. Näin on käynyt muissakin länsimaissa.” Niin, no, Alankomaissahan on monilla mittareilla yksi maailman korkeimpia elintasoja, joissain selvästi Suomeakin korkeampi. Täällä on myös esimerkiksi suuri vammaisten asuntola maan kalleimmalla asuntoalueella, jonka katsotaan nostavan asuntojen arvoa, koska se tuo paikkaan elämää ja kulttuuria.
Mitähän muita perusteluita ihmiset vielä keksivät, jotta voidaan vastustaa tätä kauheaa yhteisöllisyyttä?
Kuvassa lumisotaa tykkilumella Amsterdamin Spui-aukiolla loppuvuodesta 2010, mukana oli paljon vanhuksia, jotka olivat kunnon taistelumilelellä.
